3. helmikuuta 2016

Kisukuppikakut




Tein elämäni ensimmäiset kuppikakut! Vanhempieni luona asuva kissani ja tämän ystävä täyttivät joulu-tammikuussa 5 vuotta. Halusin viettää niille leikkimieliset synttärit ja kutsua kissojen parhaimmat ihmisystävät leikkimään niiden kanssa. Sain välittömästi idean söpöistä kisuleivoksista ja se oli sitten pakko toteuttaa. Lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin ajattelin, mutta pursotustaidoissani on kyllä vähän vielä treenaamista. Kaikista kissoista tuli vähän erinäköisiä ja persoonallisia, kuten oli tarkoituskin. Oma suosikkini on kolmesta keskimmäisestä ylin, koska sillä on niin söpöt korvat. Mikä on sinun suosikkisi?

En ollut koskaan ennen tehnyt vegaanisia muffinseja, joten otin vähän mallia Tuulispään leivontakirjasta. Hyvin onnistui! Näissä kuppikakuissa piilee myös yllätys, sillä en halunnut tyytyä perusvaniljaleivoksiin. Leivoksissa on kolme makua: mustikka, vadelma ja suklaa. Maun saa tietää vasta syödessä. Näin ei tietenkään ole kaikkien pakko toimia. Voithan vaikka käyttää samoja marjoja tai suklaata kaikkiin tai jättää ne kokonaan pois ja tehdä vaniljamuffinseja. Kisukuppikakut maistuivat hyvin synttärivieraille ja jos mahdollista yksi jäljelle jäänyt maistui seuraavana päivänä vieläkin paremmalta. Oli myös hauskaa arvuutella, minkä maun itse sattui saamaan.


Söpöt kisuleivokset
12 kappaletta

Taikina:
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
2,5 dl kaura- tai soijamaitoa
0,5 dl öljyä
1,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria

Maut:
Tummaa suklaata (45 g)
Vadelmia (75 g)
Mustikoita (60 g)

Kuorrute:
1 pkt soijavispiä (2,5 dl)
130 g maustamatonta soijatuorejuustoa (esim. Sheese)
2 tl vaniljasokeria
1 dl tomusokeria
Tummaa suklaata

1. Asettele 12 silikonista muffinsivuokaa tai kaksinkertaista paperivuokaa valmiiksi uunipellille. Tai jos sinulla on muffinsipelti, laita koloihin paperiset vuoat. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Siivilöi vehnäjauhot, leivinjauhe ja sooda kulhoon ja sekoita keskenään. Sekoita sitten toisessa kulhossa muut taikinan ainekset. Sekoita sitten jauhot nesteen joukkoon ja vispaa nopeasti tasaiseksi.

3. Rouhi suklaa ja mittaa mustikat ja vadelmat kukin omaan kulhoonsa. Jaa sitten taikina kulhoihin, tässä kätevänä apuna toimii esimerkiksi desimitta. Sekoita taikina sitten marjoihin ja suklaaseen liikaa sekoittamatta.

4. Lusikoi taikinat muffinsivuokiin (4 vuokaa/maku) ja paista uunissa noin 20-22 minuuttia. Testaa kypsyyttä tikulla tai veitsellä leivoksen keskeltä. Muffinsit ovat kypsiä, kun taikinaa ei jää testitikkuun kiinni. Anna leivosten sitten jäähtyä rauhassa.

 5. Kaada soijavispi kulhoon ja vaahdota kevyeksi vaahdoksi. Mittaa sitten loput kuorrutteen ainekset (suklaata lukuunottamatta) vaahdon sekaan ja vatkaa mahdollisimman kuohkeaksi vaahdoksi. Siirrä kuorrute pursotuspussiin ja anna sen jäähtyä jääkaapissa tehdessäsi suklaakoristeet.

6. Sulata pieni määrä suklaata ja laita se pieneen muovipussiin. Solmi pussin suu ja leikkaa toinen kulma auki. Pursota sitten voipaperille tai leivinpaperille vähintään 24 korvaa, 24 silmää, 12 nenää ja 48 viikseä. Varsinkin viiksiä kannattaa pursottaa reilusti yli tarvittavan määrän, sillä ne hajoavat herkästi. Jähmetä suklaat pakastimessa tai pakkaslumihangessa ja ota ne esille vasta juuri ennen kuin tarvitset niitä.

7. Pursota kuorrute jäähtyneille muffinseille tähtityllalla. Ota suklaat esille kylmästä ja irroita ne varovasti veitsen avulla. Asettele sitten suklaat varovasti kuorrutteen päälle desinfioiduilla pinseteillä. Suklaisiin ei kannata koskea sormin, sillä ei-temperoitu suklaa sulaa sormien lämmössä. Pidä leivokset jääkaapissa tarjoiluun asti.

Kissani Osku on luonteeltaan siisti, älykäs ja ovela. Se on aina suunnittelemassa jotain ja tekee silloin tällöin jekkuja palvelusväkensä pään menoksi. Osku viihtyy hyvin omissa oloissaan, mutta kun se kaipaa seuraa ja rapsutusta, se tulee syliin vaikka väkisin.

Oskun kaveri Gaston on hassu touhottaja ja seuraa ihmistä kuin hai laivaa. Se ei viihdy yksin vaan haluaa olla aina siellä, missä ihmisetkin. Vaikka Gaston on lempeä jättiläinen, se ei kuitenkaan pidä hälinästä eikä vieraista ihmisistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Teitkö tätä kotona, maistuiko? Entä onko ohjeessa virhe tai jotain epäselvää? Vai kävitkö vain selaamassa ohjeita ja sinulla tuli tästä jotain ajatuksia?
Jätä merkki itsestäsi ja kirjoita kommenttisi oheiseen kommenttikenttään. Kaikenlaiset kommentit ovat Tiinan keittiössä suuressa arvossa. Tarkistan kommentit ennen julkaisua roskapostin välttämiseksi.